NANOMUOVIT:
UHKA ELÄMÄLLE

Nanomuovit tunkeutuvat kaikkiin kehon elimiin, järjestelmiin ja soluihin vaurioittaen mitokondrioita sekä laukaisten kroonista tulehdusta, oksidatiivista stressiä ja DNA-muutoksia. Nämä prosessit voivat kiihdyttää syövän, sydän- ja verisuonitautien, autoimmuunisairauksien, hedelmättömyyden sekä neurodegeneratiivisten sairauksien kehittymistä. Yhdessä nämä vaikutukset voivat johtaa ihmiskunnan terveyskriisiin, joka etenee nopeammin kuin lääketieteelliset ratkaisut kykenevät siihen vastaamaan.

Mikro- ja nanomuovit tunkeutuvat jatkuvasti kaikkialle: maaperään, veteen, ilmaan ja eläviin organismeihin, ja niistä on jo tullut osa ravintoketjua. Keskimäärin ihminen nauttii ravinnon mukana noin 250 grammaa muovia vuodessa ja hengittää jopa 106 000 muovihiukkasta vain kahden tunnin kävelyn aikana. Näin kaikkialle ulottuva läsnäolo merkitsee sitä, että mikro- ja nanomuovit muodostavat uhan kaikille elämänmuodoille.

Nanomuovit ohittavat biologiset suojarajat, mukaan lukien suolistobarriäärin, veri–aivoesteen ja istukkaesteen, ja kertyvät aivoihin, sydämeen, verisuoniin, maksaan, kiveksiin ja munasarjoihin. Solujen sisälle päästyään ne häiritsevät ionikanavien toimintaa, aiheuttavat oksidatiivista stressiä, mitokondrioiden toimintahäiriöitä ja kroonista tulehdusta, joilla kaikilla on laaja-alainen vaikutus lisääntymisterveyteen sekä hermoston ja sydän- ja verisuonijärjestelmän toimintaan.

Nanomuovit kertyvät elimistöön ja säilyttävät jatkuvasti pintansa sähköstaattisen varauksen, mikä vääristää solujen välisiä sähköisiä signaaleja, muuttaa solukalvojen lepojännitettä sekä häiritsee ionikanavien ja mitokondrioiden elektroninsiirtoketjun toimintaa. Tällainen häiriö johtaa sydämen rytmihäiriöihin, aineenvaihdunnan häiriöihin ja kognitiiviseen heikkenemiseen.

Sähköstaattisesti varautuneet nanomuovit häiritsevät hermoimpulssien välittymistä, mikä johtaa sydämen rytmin, lihassupistusten, immuunivasteiden ja aineenvaihdunnan häiriöihin. Tämän seurauksena ilmenee rytmihäiriöitä, hengitysvajausta, kognitiivista heikentymistä sekä kiihtynyttä neurodegeneraatiota.

Nanomuovit tunkeutuvat lisääntymiselimiin ja vaurioittavat siittiöitä ja munasoluja, mikä johtaa hedelmättömyyteen. Lisäksi nanomuovit läpäisevät veri–istukkaesteen aiheuttaen oksidatiivista stressiä ja kroonista tulehdusta. Tämä voi johtaa keskenmenoihin sekä sikiön kehityshäiriöihin.

Nanomuovin kertyessä aivoihin se muuttaa hermosolujen toimintaa, häiritsee välittäjäaineiden tuotantoa, vaurioittaa mitokondrioita ja käynnistää tulehdusprosesseja. Tämä myötävaikuttaa sairauksiin, kuten masennukseen, ahdistuneisuushäiriöihin, ADHD:hen, Alzheimerin ja Parkinsonin tauteihin sekä epilepsiaan. Nuoremmissa sukupolvissa havaitaan näiden sairauksien aiempaa varhaisempaa puhkeamista sekä kognitiivisen suorituskyvyn heikkenemistä.

Nanomuovit heikentävät eläinten suunnistuskykyä (linnut), sähkötuntoa (kalat) sekä pölyttäjien, kuten mehiläisten, välistä viestintää, samalla kun ne vaurioittavat kasvien juuristoa ja ravinteiden ottoa. Tämä johtaa ekosysteemien rappeutumiseen ja eliöpopulaatioiden vähenemiseen.

Ilmakehässä olevat nanomuovit muuttavat pilvien muodostumista, sademalleja ja myrskyjen käyttäytymistä, samalla kun meriin kertyneet muovit kiihdyttävät lämpene

Nanomuovisaastumisen mittakaava — alkioista kokonaisiin ekosysteemeihin — edellyttää kansainvälistä tieteellistä yhteistyötä vaikutusten kartoittamiseksi, altistumisen määrälliseksi arvioimiseksi ja ratkaisujen kehittämiseksi. Yksikään valtio tai tutkimuslaitos ei kykene vastaamaan tähän uhkaan yksin.